Viime viikolla ensimmäiset täysin valmiit Frex-kananmunat tulivat kauppojen saataville. Ajatus munista oli tullut mieleeni jo vuosia sitten. Siitä on vajaa neljä vuotta, kun aloin miettimään, mitä kanat söivät ja miten ne kasvoivat silloin joskus. Paluu juurille, kananmunan alkulähteille alkoi.
Onnekseni sain alussa avuksi hyvän ystäväni biologian tohtori Johanna Raunion. Johannan kanssa mietimme, mistä raaka-aineista kanan rehua aletaan rakentamaan. Laskimme raaka-aineiden laatubarometrit ja päätimme, mistä mikin tulee, kasvupaikoilla on todellakin eroja. Soijaa eikä kalarehua hyväksytty, ne oli ehdoton no no. Luomumunissa käytetään kalajauhoa, mutta sitä kanat eivät syöneet alkujaan. Lisäksi kalajauho saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita kala-allergikoille. Halusimme myös kanojen saavan riittävän määrän heidän tarvitsemia ravinteita ja voivan hyvin.
Kaiken piti olla mahdollisimman kotimaista ja sitä samaa, mitä kanat söivät kauan sitten. Yksi poikkeus oli kuitenkin tehtävä. Ruotsista löysimme upeeta maissia täydentämään suomalaisia raaka-aineita. Suomen kasvukauden lyhyyden takia tarvitsemaamme maissia ei meiltä löytynyt. Hurraa pohjoismainen yhteistyö.
Alkuvaiheen rehut tuli tehtyä Matinkylän keittiössäni. Raastoimme kaikkiaan toista sataa kiloa porkkanaa ja myös kuivatimme ne rehuun sopivaksi. Vaimoni Pia uhosi, ettei enään koskaan tule syömään porkkanaa. Noita porkkanan säleitä löytyi aika pitkään koko asunnosta. Testirehujen jauhatus tehtiin aluksi vanhassa Töllin myllyssä. Vihdoin testaaminen alkoi. Meillä oli valmiina useampi hieman toisistaan eroava rehuseos. Ensimmäiset munat olivat suorastaan kuvottavia, vieläkin tulee väristyksiä, kun muistelen niitä kokeita.
Opin kuitenkin pikkuhiljaa komponenttien vaikutukset toisiinsa niiden määrien vaihdellessa. Tein monimutkaisen värien sekä numerosarjojen kaavion. Testejä tehtiin ja paljon. Aloimme päästä omasta mielestämme lähelle tavoitetta. Vajaat kaksi vuotta sitten saimme ensimmäiset munat testattavaksi Pekka Terävälle ja Jari Vesivalolle, aloimme olla matkalla oikeaan suuntaan. Pekan ja Jarin palautteiden perusteella tein viime hetken viilauksia ja sitten piti olla valmista. Näin mä luulin. Pienin muutoksin jatkoimme kahdella eri seoksella. Suureksi yllätykseksi samalla rehulla toisessa oli täydellinen keltuainen ja toisessa täydellinen valkuainen. Miten ihmeessä saada ne samojen kuorien sisään. Jatkoin pohtimista. Työtä tein maalaisjärjellä ja jo siinä vaiheessa saadulla kokemuksella. Jep jep, silloinhan kaikki olisi pitänyt olla jo valmista, ja paskat.
Piti saada vielä skaalattua rehun valmistus isolle volyymille. Pienin koerehuerä erä oli 3000 kg. Ei muuta, kun töihin. Sekin kuitenkin onnistui aika lähelle, mutta edelleen ongelmana hyvän keltuaisen ja valkuaisen saaminen saman kuoren sisään. Ei muuta, kuin maalaisjärkeä ja uskoa peliin.
Vielä kesti puoli vuotta, kunnes olimme mielestämme onnistuneet kokonaisuudessa. Eräänä maanantaina olin viemässä munia keittiömestareille testattavaksi. En nukkunut edellisenä yönä juuri lainkaan. Mielessä kävi, mikä palaute tulee ja kuinka pitkään työ vielä jatkuu. Pekka Terävän johdolla rikottiin ensimmäiset munat ja mestarit tutkivat niitä raakana, sitten pannulle paistumaan. Pekan ensimmäinen reaktio oli, että näyttävät sarjakuvamunilta ja ei käyttäydy perinteisesti paistettaessa. Mielessä kävi uudet viilaukset rehuun ja tulevan työn määrä. Kaikki paikalla olevat chefit maistelivat ja olivat hiljaa. Sitten Pekka kääntyi puoleeni ja sanoi," Muistatko Tapsa, kuinka sanoin aikoja sitten, että noi keltuainen ja valkuainen pitäisi saada yhdistettyä samaan munaa. Nyt se on onnistunut, ainoa ero edellisiin on se, että näissä uusissa sekä keltuainen, että valkuainen ovat vieläkin parempia ja vielä samassa paketissa". Meinas tulla itku, sain sen pidäteltyä kotiin. Nyt munat ovat vihdoin kauppojen saatavilla. Eilen illalla luin sähköposteja, siellä oli yhden sisäänostajan kommentti Frex-kananmunista: "Huippuhyviä ja paistettaessa valovuoden edellä muita." Silloin tajusin, etten ole itse ehtinyt paistaa ja maistaa näitä täysin valmiita munia. Me paistettiin ...
Kaikissa Frex-tuotteissa on takana pitkä ja perusteellinen työ. Yksikään Frex tuote ei tule markkinoille kalenterin mukaan, vaan vasta ollessaan täydellisen valmis.
Tähän vaadittiin monen ihmisen apua ja työtä. Valtavan isot kiitokset Johanna Rainiolle, Pekka Terävälle, Jari Vesivalolle, Taneli Korsialalle, Ilkka Lääverille sekä muille chefeille, jotka olette olleet tässä projektissa mukana, tuottajille, Nikulan tilalle ja Rehuxille sekä lopuksi erityisesti vaimolleni Pialle sekä koko Skabam tiimille.
-Tapio Knuuttila
Comentarios